Suolahden Urho 100 vuotta 28.9.2008

Juhlapuhe

Kansanedustaja, valtion liikuntaneuvoston varapuheenjohtaja Susanna Huovinen

Arvoisa juhlivan seuran väki, hyvät kuulijat ja liittotoverit

Minulla on suuri ilo ja kunnia onnitella virkeää satavuotiasta Suolahden Urhoa ja kaikkia sen toimintaan eri vuosikymmeninä osallistuneita ihmisiä. Haluan myös valtion liikuntaneuvoston varapuheenjohtajana kiittää tästä suomalaisen liikuntakulttuurin hyväksi tehdystä työstä. Vaikka oma Urhon jäsenyyteni lapsuusvuosina jäi varsin lyhyeksi, osallistuin vielä vuosienkin päästä toimintaan ikään kuin ulkojäsenenä. Siksi voin täydellä sydämellä sanoa, että Suolahden Urho ei ole vain urheiluseura. Se on ollut ja tulee olemaan Suolahden, nyt uuden Äänekosken tärkeä yhteisö, joka luo ihmisille turvaa, toimintaa ja tukea.

Suomi on järjestöjen luvattu maa. On sanottu, että missä kaksi suomalaista kokoontuu, siellä pidetään mahdollisesti jonkin järjestön merkeissä palaveria. Maassamme toimii yhdistysrekisterin mukaan noin 127 000 yhdistystä. Tämä järjestötoiminta ulottuu kaikille elämän alueille. Arvioidaan, että 90 prosenttia järjestöistä harjoittaa tärkeää yhteiskunnallista toimintaa.

Järjestötoiminnalla on monia tavoitteita. Voidaan puhua kansanterveydellisistä ja sitä kautta kansantalouteen vaikuttavista tavoitteista. Yhtä lailla järjestötoiminnalla on koulutuksellinen, sosiaalinen tai yhteisöllinen ja kulttuurinenkin merkitys. Suuri osa järjestöistä harjoittaa erilaista koulutustoimintaa ja esimerkiksi liikuntajärjestöissä on lukuisia tehtäviä, joita ei ilman asianmukaista koulutusta voi suorittaa.

On hyvä myös muistaa järjestöjen sosiaalinen ja yhteisöllinen merkitys. Vaikka meille urheiluihmisille fyysinen kunto on tärkeä tavoite, kyllä samalla hyvässä seurassa latautuvat myös henkiset voimavarat. Maassa, jossa yhä useampi ennenaikainen eläköityminen johtuu mielenterveyden ongelmista, ei tätäkään puolta voi väheksyä. Yhteisöllisyyden merkitys nuorten elämässä painottuu yhä enemmän, kun mietimme kuluneen viikon traagisia tapahtumia ja sitä, miten voisimme lapsiamme ja nuoriamme paremmin tukea kasvussa onnellisiksi ihmisiksi.

Kulttuurinen ulottuvuus järjestötoiminnassa taas tarkoittaa mielestäni erilaisten tapojen ja tottumusten, samalla osaamisen välittämistä sukupolvelta toiselle. Tätä työtä on Urhokin tehnyt jo sadan vuoden ajan. Nykyään puhutaan paljon niin sanotusta hiljaisesta tiedosta, jota ei koulukirjoista tai kursseilta voi oppia. Tämä tieto kulkee paljolti juuri ihmisten keskinäisessä kohtaamisessa, jolle järjestöt tarjoavat hyviä tilaisuuksia.

Hyvät juhlavieraat,

Liikunnan ja urheilun järjestötoiminnassa tärkein perusyksikkö on urheiluseura. Liikaa ei voi korostaa perusseuratyön merkitystä. Ilman urheiluseuroja, eivät ihmiset - erityisesti lapset ja nuoret - löydä polkuaan liikuntaharrastuksen pariin. Kansallisen liikuntatutkimuksen 2005 - 2006 mukaan urheiluseurojen toimintaan osallistuu yli 400 000 lasta ja nuorta ja saman verran aikuisia.

Tästä huolimatta on arvioitu, että aikuisista 35 - 40 prosenttia ja nuorista 50 - 60 prosenttia liikkuu terveytensä kannalta riittämättömästi ja jopa joka viides alle 18 -vuotias ei liiku käytännössä lainkaan. Tämä onkin yksi keskeisistä haasteistamme. Kaikenikäiset ihmiset pitäisi saada liikkumaan enemmän, näin säästäisimme merkittäviä summia erilaisten sairauksien hoidossa.

Suuri yleisö seuraa tarkasti kilpailumenestystä ja saavutettuja arvokisamitaleita. Liikuntaseuran tavoitteen tulee kuitenkin olla muussakin kuin urheilullisessa menestyksessä. Seuran ja siinä toimivien ihmisten on ymmärrettävä oma vastuunsa myös kasvattajina, kun toimitaan lasten ja nuorten kanssa. Lapsuuden ja nuoruuden harrastustoiminnassa on tärkeää, että mitä useampi aikuinen lapsen kasvua seuraa, sitä helpommin myös mahdolliset ongelmat havaitaan ja niihin kyetään puuttumaan. Lapsen kehityksen kannalta on hyvä, jos lapsella on lähellään useita luotettavia aikuisia.

Urheiluseura tarjoaa parhaimmillaan tiiviin, toimivan ja turvallisen yhteisön; lapsille ja nuorille uuden oppimisen riemua, uusia elämyksiä ja kokemuksia sekä elinikäisiä ystäviä. Tavoitteena pitää olla se, että liikunnasta muotoutuu elinikäinen, aktiivinen elämäntapa. Aikuiset harrastajat puolestaan voivat ylläpitää fyysistä ja psyykkistä kuntoa ja saavat mahdollisuuden harrastaa mieluisassa kaveriporukassa. Innostunut seuratyö on myös huippu-urheilun taustana. Ilman seuroissa tehtävää perustyötä olisi moni lahjakkuuskin jäänyt löytymättä.

Urheiluseurat kamppailevat monien isojen haasteiden parissa. Yksi suurimmista on, miten saada riittävästi ohjaajia ja valmentajia mukaan toimintaan. Tähän pulmaan ei valtion tasolla yhtä yksittäistä ratkaisua löydetä. Seurojen hyvät käytännöt pitäisi saada paremmin kiertoon ja toki rahallinen apu seuratyöhön auttaisi myös tilannetta.

Perusseuratyön kannalta on tärkeää, että valtiovalta on nyt käynnistämässä seuratukihankekokeilun, joka perustuu yhteen Kansallisen liikuntaohjelman ehdotuksista. Tukea myönnettäisiin seuroille päätoimisten toimihenkilöiden palkkaukseen, jotta seuratoiminnalla voitaisiin tavoittaa uusia harrastajia. Tuki toisi varmuudella apua nyt useimmiten vapaaehtoispohjalta tapahtuvaan seuratoimintaan. Tukea voisivat hakea yksittäiset seurat tai useampi seura yhdessä.

Pidän tärkeänä, että tuen osalta varmistetaan, että se menee todelliseen toimintaan eikä hallinnon pyörittämiseen. Myös liikuntatoimintaan liittyy nykyisellään melkoinen byrokratia, joka voi lannistaa tottumattoman vapaaehtoisporukan. Seuratukihankkeen vaikuttavuuden pitää näkyä konkreettisesti toiminnan monipuolistumisena ja lisääntymisenä. Toivon, että myös täällä Ääneseudulla seurat aktivoituisivat hakemaan tätä uutta tukea.

Valtion, mutta myös kuntien tärkeä tehtävä on tukea urheiluseuroja työssään. Tuen pitäisi olla muutakin kuin juhlapuhekehuja ja lämmintä kättä. Kuntien roolista liikunnan edistämisessä ja seurojen työn tukijana kannattaa näin kuntavaalien alla puhua. Rohkaisenkin urheiluväkeä haastamaan puolueita ja ehdokkaita tekemään kampanjoissaan linjauksia myös liikunnasta. Onhan liikunta mitä parhainta kansanterveystyötä - siihen kannattaa kunnankin panostaa.

Valtion ja kuntien tukieuroista huolimatta osa lapsista ei pääse seurojen toiminnan piiriin, koska harrastamisesta on tullut kallista. Lisenssit, tilavuokrat ja palkkakustannukset nostavat hintaa. Tämä kehitys on suomalaisen liikunnan suurin yksittäinen haaste. Emme saa antaa kustannusten nousta harrastamisen esteeksi. Se on lasten ja nuorten keskinäisen tasa-arvon kannalta tärkeää, mutta myös suomalaisen urheiluelämän kannalta merkittävä asia. Menetämme taatusti lahjakkaita ja kyvykkäitä urheilijoita, jos emme anna kaikille lapsille mahdollisuutta löytää omaa lahjakkuuttaan. Liikunnan kansanterveydelliset ja kansantaloudelliset vaikutuksetkin ovat merkittäviä. Mutta ennen kaikkea emme saa hyväksyä ylisukupolvista syrjäytymistä yleisesti yhteiskunnassa, emmekä liikunnassakaan.

Nämä haasteet toistuvat myös TUL:n kunnallisvaalitavoitteissa. Viisi keskeistä tavoitetta ovat ajan hermolla ja monet meistä voivat niihin yhtyä. Niissä vaaditaan liikuntapaikkoja maksuttomiksi seurojen nuorisotoiminnan osalta, lisää liikuntaa kouluihin ja oppilaitoksiin, kunnallisen liikuntahallinnon vahvistamista esimerkiksi avustuspolitiikalla, henkilöstöliikunnan lisäämistä ja liikunnan huomioimista paremmin esimerkiksi kaavoituksessa, jotta lähiliikunta olisi kuntalaisille oikea mahdollisuus.

Hyvät juhlavieraat,

Suolahden Urho on perinteikäs Työväen Urheiluliiton seura. Täällä on omaksuttu TUL:n perusajatus: emme kasvata ruumista emmekä sielua - vaan ihmistä. Jotta menestys olisi taattu myös tulevaisuudessa, mielestäni kaikissa seuroissa olisi pysähdyttävä pohtimaan, miksi suomalainen liikuntaelämä tarvitsee juuri meitä? Minkä lisäarvon TUL seuroineen tuo yhteiskuntaan?

En halua tuputtaa vastauksia näihin kysymyksiin, mutta mielestäni yksi syy voisi olla siinä, että seuramme ovat meille tullilaisille vähän enemmän kuin vain pelkkiä urheiluseuroja tai liikuntajärjestöjä.

Kuvasin alussa Urhoa seudun tärkeäksi yhteisöksi. Uskon, että menestyäkseen tulevina vuosikymmeninä TUL:n ja sen seurojen on tarjottava ihmisille tätä yhteisöä. Sitä, että voi harrastaa ja kohottaa kuntoa hyvässä seurassa. Mutta myös sitä, että voi kokoontua seuran tilaisuuksiin muunkin kuin kuntoilun tai harjoitusten merkeissä. Hyvä TUL-seura voi tarjota yhteisönsä jäsenille esimerkiksi nuorisotoimintaa, kulttuuria tai mahdollisuuden yhteiskunnallisen keskustelun käymiseen.

Uskon, että tällaista yhteisöllisyyttä tarvitaan yhä edelleen. Sen tarve ei ole kadonnut maksullisilla kuntosaleilla tai jumppatunneilla käymiseen. Yhteisöllisyydelle - esimerkiksi sille, että lapsia kasvattaa koko kylä yhdessä - taitaisi juuri nyt olla taas tarvetta. Tässä työssä on TUL-yleisseuran ydin ja tätä osaamista ja kykyä meidän tulee rohkeasti pitää esillä. Tällaista tullilaisuutta tarvitaan varmuudella myös tulevaisuudessa.

Hyvät liittotoverit,

TUL kokoontuu ensi kesänä yhdensiintoista liittojuhliinsa Tampereelle. Luvassa on jälleen monipuolinen liikunnan ja urheilun juhla. On aika taas osoittaa epäilijöille - joita muuten yhä edelleenkin riittää - että Työväen Urheiluliittoa tarvitaan suomalaisessa liikuntaelämässä ja että seuramme tekevät eri puolilla Suomea tärkeää työtä lasten, nuorten ja aikuisten hyväksi.

Minulle edessä ovat neljännet liittojuhlat. Vuonna 1979 olin mukana vanhempieni kanssa ja kipitin muun muassa eduskuntatalolta Stadionille satojen muiden seassa. Sain juoksustani muistoksi mitalin, joka vieläkin on tallessa. Vuonna 1989 juhlin Helsingissä 17-vuotissyntymäpäiviäni ja juhlamarssilla olin TUL:n lipun toisena airuena. Vuonna 1999 olin edelliskeväänä valittuna uutena kansanedustajana mukana Joutsenet -kenttäohjelmassa. Harjoitukset vain tuolloin jäivät aika vähiin uusien työtehtävieni johdosta.

Ensi kesänä lähden Tampereelle mieheni ja kahden poikani kanssa. Pieni perheemme lähtee tapaamaan isompaa perhettään. Tulkaapa tekin ja tuokaa ystävät mukananne.

Kiitos!