Voimistelu ja Urheiluseura ”Urho”
Nyt jo 20 vuotta sivuuttaneen Suolahden Työväenyhdistyksen alaosastoihin, kuuluu paikkakunnan työläisten ruumiillista kehitystä ja voimisteluharrastusta eteenpäin vievänä osastona Suolahden Työväen v. ja u. seura ”Urho”. Seuran perustava kokous oli heinäkuun 28 pnä 1907, mutta joka seura vasta rekisteröitiin v. 1908. Ensimmäisen kokouksen kutsuivat kokoon silloiset urheiluaatteen innokkaat kannattajat, Johan Malinen ja Vihtori Sievänen, joista edellinen tuli myös seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi ja jälkimmäinen sihteeriksi. Perustaja-puheenjohtaja joutui kyllä muuttamaan pois paikkakunnalta jo ensimmäisen toimintavuoden aikana, hänen seuraajakseen tuli puheenjohtajaksi August Koskinen.
Ensimmäisen vuosikokouksen jälkeen valitsi seura puheenjohtajakseen Aug. Salon, jonka innostava toiminta, silloin vielä lapsenkengillä kulkevassa seurassa ja sen toiminnassa oli paljon merkitsevää. Sen kahden vuoden ajan, jonka hän yhtämittaisesti oli johdossa mukana, voi sanoa silloista seuran toimintaa silmälläpitäen sanoa nousukaudeksi. Voimistelu- ja urheilutuloksista päättäen ei näinä ensi vuosina ollut suuriarvoista ja varsinkin näin maalaisseuroissa, joissa tavallisesti saamme kulkea enempi jälkipäässä, kaikilla aloilla, ajan uusien virtausten joukossa, mutta kuitenkin silloisten nuorten joukossa löytyi henkilöitä, jotka ensiksi havaitsivat tämänkin paikkakunnan vaativan itselleen kuni (kuin) laitoksen, jonne silloiset nuoret voivat kokoontua saloseudun pimeydestä, iltapuhteina ja joutohetkinään voimistelun ja urheilun alkeita kehittämään. Näiden alkuvalmistelun pohjana oli myös se tulos, että nykyinen seuramme on luotu pohjalle, joka horjumattomana voi jo seistä jalon aatteensa kannattajana ja kehittäjänä suurimmissakin vastoinkäymisissä ja varmana, uskaltavaisena laittaa tyttöjään ja poikiaan nykypäiviemme suurille kilpakentille.
Seuraavana puheenjohtajana seurassamme oli nyt vielä mukana oleva veteraani Matti Sorri, joka tässä toimessa oli useita vuosia eri aikoina, vaihdellen väliajoin vähemmän mukana olevien kanssa. Hänen seuraajakseen tuli puheenjohtaja, jonka pitkänä mukana oloaikana on seuramme ehkä suurimmat saavutuksensa saavuttanut, se on 10 vuotta puheenjohtajana toiminut nykyinen kunniajäsenemme Aug. Liimatainen, joka silloisessa voimistelu- ja urheilutilaisuuksissa aina mukana olleena oli esimerkki meille, ja nyt vielä innokkaana seuraajana nykyisten nuorten harrastuksia tukemassa. Näihin aikoihin oli seuramme toiminta, sanoisinko erittäin vilkasta ja tuloksellista. Urheilullinen puoli oli keskuudessamme silloisten saavutusten etunenässä.
20 vuotta sitten takaperin syyskuussa, kun seura järjesti iltamat Ruotin kylällä, häiritsi eräs suolahtelainen talon isäntä Urhon iltamia ja seura antoi pyytön, mutta isäntä ei halunnut käräjiin, vaan sopi asian Urhon kanssa 50 markalla, joilla rahoilla ostettiin seuralle voimistelurekki, joka on vieläkin kunnossa.
Juoksu ja hiihto, tuo pohjoismaiden kaunein urheilulaji oli ensiaskeleet täälläkin ottanut. Kunnostauduimme aina hyvin niissä monissa eri kilpailuissa, joita piirimme seurat toimeenpanivat näillä Keski-Suomen saloilla. Sen ajan parhaista tekijöistä tulkoon mainituksi sellaiset tekijät kuin O. Virtanen, O. Peuron, O. Sormunen, V. Liimatainen, M. Sorri, E. Kumpunen, H. Hytönen, Tähän aikaan sai myös alkunsa se urheilulaji, joka nyt on voimakkaimmin edustettuna, nimittäin PAINI. Sen ajan voimailijoista on ehkä mainittavin ja todella seuramme oppi-isä, nykyään jo kuollut Einari Kari. Yhdessä M. Sorrin kanssa he antoivat usealle nuorelle sen innostavan alun, joka on tuottanut keskuudessammekin jo hyviä tuloksia.
Ensimmäisissä kansallisissa painikisoissa seuramme puolesta
edustajana oli M. Sorri. Hän sijoittui Jyväskylän paineissa sarjassa
Naisten toiminta seurassamme on ollut parhaimmalla ja korkeimmalla saavutustasolla juuri näihin aikoihin. Naiset, jotka jokapäiväisessä elämässä tulevat kamppailemaan miesten lailla, aina eteenisattuvia vastuksia voittaakseen näyttävät silloin ymmärtävän urheilullisen tärkeyden ehkä selvemmin kuin juuri nykyhetken mukanaolijat, sen ajan huomattavimmat huomatuimmat naisjäsenet olivat: Sigrid Helander (nyk. Lehtivuori), Rauha Paananen (nyk. Sorri), Ida Rohunen, Leena Liimatainen, Hilda Kumpunen, Selma Sorri, Edith Kari, Martta Partelainen ym. Tämän ajan johtavissa asioissa olleina tulkoon mainituiksi sellaiset henkilöt kuin: Hj. Nieminen, K. Kunelius, E. Vehniäinen, E. Leinonen, A. Tuomainen, A. Tuomainen, H. Junikka, U. Kunelius, D. Väyrynen sekä Helanderin veljekset (V. ja K.), H. Liimatainen, J. Kunelius, M. ja E. Sorri sekä parhain rekkivoimistelija O. Sormunen.
Aina hiljaista eteenpäinmenoa ka kuin nousukautta on Urhon toiminta ollut v. 1918 asti, jolloin seuramme sai myös kokea raskaan murtavan iskun. Ne haavat, jotka seuramme silloin sai, eivät hetkessä arpeudu. Toimintamme lyötiin hajalle, urheiluvälineemme takavarikoitiin, ja joutuen ne silloin Suolahden Suojeluskunnan omaksi, hukkautuivat kokonaan, esim. painimatto päälisineen, kiekko, joka ahtaissa taloudellisissa oloissa oli juuri saatu hankittua, tuli välineistämme pois pyyhittävien joukkoon. Jäsenistämme menetti Urho parhaassa ijässä olevia nuoria miehiä, jotka vankileirissä kituen sortuivat kuoleman omaksi, valkoisen vallan ajaissa toisia takaa kuin metsäneläimiä. Vankilan kurjuuksiin sortuivat veljekset H. ja K. Leinonen, J. Puttonen, R. Jakonen, L. Koivistoinen. Vankilassa joutuivat virumaan eri pitkät ajat jäsenemme Hj. Nieminen, H. Keurulainen, E. Sorri, M. Sorri, A. Lehtonen ja K. Heino.
Kansalaissodan jälkeen, kun vähän vapaammat tuulahdukset alkoivat käydä, rupesi myös Urho heräämään kuni (kuin) tainnuksista. Olihan alku niin kuin alku uuteen elämään. Aineellisesti ja henkisesti alaslyötynä oli seuramme noin 14 kuukauden ajan. Hyvin tuntuivat ne vahingot, mitkä seura sai silloin kärsiä, omaisuuden ja toimintavapauden takia. Kaikista vaikeuksista huolimatta elpyi seura kuitenkin uudelleen. Heti ei kuitenkaan voitu aloittaa sillä ei ollut huonetta sellaista johon olisi voitu kokoontua harjoituksiin. Silloin tällöin kokoonnuttiin jäsenten yksityisiin asuntoihin kokouksia pitämään. Ensimmäinen tällainen, uudelleen perustava kokous pidettiin E. Sorrin asunnossa 25. päivänä maaliskuuta 1919. Jossa valittiin puheenjohtajaksi seuralle entinen Aug. Liimatainen ja sihteeriksi Selma Sorri. Vastuksia täynnä näytti edessä oleva taival olevan, toimintahan oli kauan jälkeenpäin silmällä pidon alaista ja rajoitettua. Vasta 9. päivänä kesäkuuta 1919 saimme kokoontua omalle talolle ja aloittaa seuran varsinaisen työn. sillä silloin vapautettiin työväenyhdistyksen talo valkoisten takavarikosta, jossa talolla seuraammekin harjoitustilaisuutensa sai takaisin. Tästä alkaa taas kuin uusi ajanjakso Urhon toiminnassa, kun oli päästy raskaimmista painostuksista ja kansalaissodan jälkimainingeista vähän vapaammille vesille, alkoi paikkakunnan nuoriso tuntea velvollisuutensa seuran hyväksi.
Keski-Suomen piiri myös, mihin seuramme kuuluu, alkoi kiinnittää paremmin huomiota alaistensa seurojen toimintaa saadakseen niihin ajan vaatimaa johtoa järjestämällä voimistelujohtajakursseja.
Tällaiset kurssit olivat jo piirissämme olleet jo yhdet ennemmin nimittäin Viitasaarella v. 1917 kesällä, jossa osanottajanamme oli innokas jäsenemme Emil Kumpunen. Nämä kurssit oli järjestetty S. ja V ja U liiton mukaisesti, johon seuramme silloin kuului. Sitten 1918 temmellykset tekivät nämä kurssit ei tuloksia tuottaviksi, myös senkin tähden kun kurssilla ollut johtajamme joutui muuttamaan pois paikkakunnaltamme.
Tämän jälkeen kohta jakaantui S. ja V ja U liitto kahtia syystä, että liitto erotti alaisuudestaan kaikki ne seurat jonka jäsenet olivat ottaneet osaa työväen järjestyskaartiin (punakaartiin). Myös ”Urhot” joutuivat näihin erotettuihin. sitten näistä erotetuista seuroista kertyi niin suuri joukko, että he perustettuaan oman liiton, muodostivat nykyään voimakkaan TUL:n, johon Urhokin heti ensimmäisessä kokouksessaan liittyi ottaen täydellisesti ohjelmakseen tämän nykyään voimakkaan liiton periaatteet.
Seuraavat voimistelujohtajakurssit järjesti piirin johtokunta Jyväskylään kesällä 1921. Siihen aikaan oli seuramme keskuuteen kohonnut mies, joka täydellisesti omaksui urheilullisen välttämättömyyden ja luovan kauneuden, tämä oli jäsenemme Joh. Helander ja hänet yksimielisesti lähetettiinkin näille yllämainituille kursseille. Se työ, jonka hän on jälkeenpäin aina vuoteen 1926 seuramme keskuudessa toiminut, on todella ollut tuottavaa ja innostavaa. Ja kiitoksella muistelemme niitä uhrautuvaisuuksia, joita hän muiden tarmoa kysyvien toimien yhteydessä voimistelun ja puheenjohtajana on käytännössä sekä neuvoissa keskuuteemme jakanut.
Ensimmäistä TUL:n urheilupäivää myös vietettiin samana kesänä onnistuneena tilaisuutena, yhdessä naapuriseuramme Äänekosken Huiman kanssa. Paini, tuo nykyajan jalo urheilumuoto, on seurassamme saanut kauaksi kantavan jalansijan, sen väsymättömänä monivuotisena ohjaajana mainittakoon K. Helander, jonka saavutukset ovat mainitsemisen arvoiset suuremmisakin kilpailuissa. Mm. Keski-Suomen piirin mestaruus v. 1925-26-27-28-30-36-37 on Helanderin käsissä. Kevyessä sarjassa painijoista mainittakoon myös E. Kumpunen, viisivuotinen piirin sarjassa, höyhensarjassa. Sekä sellaiset kuin J. Hänninen, Y. Riva, J. Sorri, O. Peuranen, A. Piiparinen, I. Hytönen sekä Vallin, Penttinen ja Koivistoinen, Favorin, Korhonen ja Leikmanit ja kesäurheilussa hyvässä kunnossa olivat I. Lahtinen, V. Oksanen, T. Savola ja Mäkiset.
Naisten toiminta on vähän laimeampaa tällä kertaa, mutta heillä on siihen omat syynsä. Ikävänä haittana on mainittava juuri harjoitushuoneen puute, sillä talo on niin ylös otettu, että itse kullakin on rajoitettu liikkumistila, mutta luulemme hyvällä tahdolla tämänkin vaikeuden saatavan poistetuksi ensitilassa. Nykyään mukana olevista naisista tulkoon mainituksi sellaiset kuin Anna Nurmi (nyk. Niininen), Kaisa Koskinen (nyk. Hytönen), M. ja E. Vepsäläinen, Anni Helander sekä nykyinen innokas johtaja Esteri Koivistoinen.
Yhteinen sopusointu on Urhossa ollut mallikelpoinen, sen todistaa se seikka, että johtokunnassamme on vielä toimihenkilöitä, jotka perustamisestaan asti ovat olleet seuran ohjaksissa. Mikäpä sen keskinäisen sovun rikkoisikaan, sillä onhan urheilu todella kehittävää niin henkisesti kuin ruumiillisesti, rehellisessä voimanmittelyssä. On pakko kehittyä ihmisen hillitsemis vaistot kaikkeen pahaan ja huonoon. Se jälkipolvi, joka seuraa meidän aikamme loputtua, on antava täyden tunnustuksen sellaiselle vanhukselle, joka heitä on toverillisesti kasvattanut voimistelun ja urheilun kehittävissä puitteissa. Ilolla voi myös vanhus katsella lastensa kirkkaisiin, urheilussa ja kisailuissa karaistuneisiin silmiin. Tutut ovat ne tosiperäiset sanat ”terve sielu terveessä ruumiissa”. Seuran perustamisesta asti mukana olleita ovat Aug. Koskinen, Aug. Liimatainen ja Heikki Hytönen. Muita kunniajäseniä seurassa yhtä mittaa 10–15 vuotta toiminnassa mukana ovat Matti Sorri, Hj. Nieminen, Emil Leinonen, Karl Helander, E. Kumpunen, O. Virtanen, Hannes Keurulainen ja Hj. Sorri. Nykyään aina mukana olleena johtokunnassa ja muussa toimissa mainittakoon vielä Selim Stolt, Daavi Väyrynen, Väinö Nieminen, Otto Havu, E. Lahti, A. Keurulainen, Y. Manninen ja V. Pulkkinen, Y. Keurulainen, O. Peuranen ym.
Yhden lajin edustajia on myös seurassamme runsaasti ja nekin on suoraan sanoen välttämättömät olemassa urheilun yhteydessä. Se on penkkiurheilu, jolla nimellä se urheilupiireissä kulkee tällä alalla. Voi myös saavutuksensa saada toisten innostajana, puolueettomana avustajana ja hauskuuden ja huumorin puolen oikein ymmärtävänä edustajana. Tätähän myös vapaa iloa ja virkistystä antava urheilu ja voimistelu vaativat, jossa sovinnollisen ja tositoverillisien välien vallitessa joskus joudumme koviin kokemuksiin vastakaverien kanssa. Tällaisissa tilaisuudessa voi vähemmän karaistu menettää mielenmalttinsa jollei ole penkkiurheilijaa, joka taitavalla asian leikillisyydellä voi muuttaa tämän tilanteen oikeaan opettavaan suuntaan. Näistä urheilijoista etutilalla mainittakoon jäsenemme Kustaa Härkönen, jonka uhkuva naama joka harjoitus- sekä kilpailutilaisuudessa toveruuden siteitä yhdistämässä. Edellisen seuralaisina mainittakoon S. Stolt ja Y. Hämäläinen tehtäviensä tasalla olleina miehinä.
Jäsenmäärä monena alkuvuotena vaihteli 5-15, mutta nämä kaikki olivat mukana joka esityksessä, nykyään on seuran kokonaisjäsenmäärä n. 135. Työväen Urheiluliiton Liittojuhliin v. 1927 seura otti osaa 40:nen suuruisella joukkueella ja niissä suoritetuissa kilpailuissa tuli muutamia saavutuksia Urhollekin, v. 33 liittojuhliin osanotto ei ollut yhtä suuri. Kansainvälisyyttäkin on seuramme kyennyt harrastamaan, nim. painin alalla, sillä kansainvälisissä kilpailuissa oli 2 painijaa Latvian Työväen Urheiluliitosta ja kaksi Virosta ja yksi merkittävä saavutus on myös se, että ensi kerran TUL:n painimestaruuskilpailut annettiin maaseudulle ja ne sai Suolahden Urho. Luistinrata on myös seurallamme ollut kolmena vuotena, mutta ikävä kyllä kannattavaisuuden puutteessa on ne pakko lopettaa.
Valoisin mielin lähtee Urho taas jatkamaan uutta 20-vuotismatkaa ja uskon ettei se toivossa päästä aina parempiin ja parempiin tuloksiin petykään. Ensi vuoden alustahan tulee taas yksi mukaansa tempaava urheilulaji ohjelmaan, nim. nyrkkeily, johon ohjaajia saamme ehkä jo tulevassa tammikuussa. Luonto myös näyttää lupaavana suosivan talviurheilulajejamme, ei siis muuta kuin suksille ja luistimille Suolahden vanhat ja nuoret. Olemmehan niin kuin turvassa takana kun pääjohtomme yhdistys on varmana pään päällä. Pohja, joka ei luhistu vaan varmistuu lujemmaksi päivä päivältä kun me tulevan yhteiskunnan luojat sen ympärille ilomielin voimiamme keskitämme. Mikään pienihän ei ole joukkomme paikkakuntaan katsoen, sillä onhan toisella sadalla, mutta ei sillä hyvä, kaikkien meidän pitäisi päästä osalliseksi urheilun kasvattavasta ja luovasta terveydestä ja kun meillä on tilaisuus siihen, niin yhtykäämme, sillä huuto, joka on työläisten omistama, kuuluu jokaiselle raskaan työn raatajalle. Se huuto on ”emme elä urheillaksemme, vaan urheilemme elääksemme.”