Joskus peli on pelattava vain sen vuoksi, että se on merkitty otteluohjelmaan. Urhon ja SJS:n peli oli esimerkki pakkopullasta. Pelin päätteeksi Urho oli parempi paikalla olleista voittaen toki reilusti, mutta eipä tästä pelistä pidä juurikaan johtopäätöksiä tehdä. Ehkä ainoa asia mikä tästä pelistä kannattaa muistaa on pelin tuomarin Arto Olkkosen opetus Urhon kuuluttajalle terminologiasta: jäähy on kiekkoslangia, jos jääkiekkopelissä tehdään rike, niin siitä seuraa rangaistus!

Valmennus painotti ennen peliä, että nyt on mahdollisuus harjoitella sellaisia asioita, joiden sitten pahempien vastustajien kanssa olisi hyvä toimia. Urho kuitenkin tyytyi vastustajan vauhtiin, mikä ei todellakaan päätä huimannut. Myöskään kiekko, joka jaksaa liikkua kentällä olevista eniten, ei liikkunut kuten valmennus olisi halunnut. Toki jos kiekoton pelaaja ei tee aloitteita ja hakeudu syöttöpaikkaan, niin silloin on hankala syötellä.

Toisen ja kolmannen erän välisellä tauolla valmennus yritti kovasti herätellä joukkuetta, mutta kolmas erä oli lopulta kaikkein uneliain, mistä kertoo sekin, että kotijoukkueen maalivahdilla Konsta Mäkelällä oli enemmän torjuntoja kuin SJS:n maalivahdilla Julia Hakalalla. Kolmannen erän Urho sentään voitti 3-0.

Tehopisteitä sai moni Urhon pelaaja. Kaikista ahneimmin niitä tällä kertaa keräsivät hattutempun mieheen tehneet Anton Kankkunen ja Eino Anttonen. Anttonille merkittiin myös kaksi syöttöpistettä, joten saldona peräti viiden tehopisteen päivä. Kultaisen stetsonin jakoi viimeksi kimaltavan lätsän saanut Oskari Laaksonen. Oskun valinta oli Viljami Karjalainen ja perusteluina jämäkkää pelaamista omalla tasollaan. Viljami keräsi puolustajalle varsin mukavat tehopisteet 2+1.

Urholla on tasan viikko aikaa etsiä peliinsä takaisin tempo, taistelu ja liike. Sunnuntaina 3.12. Suolahteen vieraaksi saapuu sarjakärki Sport valkoinen, joten pelin vaade tulee olemaan ihan toisenlainen!